Kisaraportti Botniaring 28 - 29.5

Sääennusteita tuli seurattua tarkasti koko viikko ennen kisaa ja kosteaa keliä oli luvassa. Perjantain treenit päästiin ajamaan kuivalla ja vauhti paranikin mukavasti kisan lähestyessä. Pääsin jo sekunnin päähän tavoittelemastani kuivan kelin kisavauhdista vaikka ajoin lähes loppuunajetuilla renkailla.

Aika-ajot

Lauantaiaamuun herättiin sateessa. Olin ajanut sateella vain 15 kierrosta tänä keväänä, joten mitään käsitystä omasta vauhdista sateella ei ollut. Ensimmäiset aika-ajot meni sateella ajamiseen tutustuessa ja olikin yllätys kun oma nimi oli kolmannella sijalla session päätyttyä. Varovaisesti oli siis muutkin aloittaneet kosteassa kelissä.

Toiseen aika-ajoon oli tarkoitus lähteä kiristämään vauhtia ja kokeilla vähän eri ajotyylejä, että löytyisi Kawalle sopiva tyyli sateelle. Pääsinkin hyvään rytmiin ilman liikaa puristamista ja vauhti paranikin kierros-kierrokselta. Kun ajo alkoi tuntumaan liian hyvältä, niin päätin tulla varikolle, ettei lipsahda nurin liiasta yrityksestä. Vauhti oli parantunut n. 1.5s ensimmäiseen aika-ajoon nähden ja sijoitus säilyi 3. ruudussa.

Lähtöjärjestys SBB:

1. Vesa Korpi

2. Fredrik Enlund

3. Petri Kaisanlahti

4. Sami Nurmi

Kisa

Alunperin kisa oli tarkoitus ajaa lauantaina päivän viimeisenä lähtönä. Kisa päätettiin siirtään sunnuntaille, kun Supersport B lähdössä radalle levisi öljyä, eikä sitä sateella saatu puhdistettua pois. Tuli yksi ylimääräinen yö jännittää millaisessa kelissä päästään kisa ajamaan. Itse toivoin sadetta kun olin päässyt kohtuulliseen vauhtiin jo aika-ajoissa.

Sunnuntaiaamu valkeni kirkkaassa kelissä, mutta sadetta oli luvassa myöhemmin päivällä. Kysymys olikin enää ehtiikö sade alkaa ennen päivän ensimmäisenä ajettavaa Superbike B lähtöä. Tunti ennen kisaa alkoi sataa tihuttaa ja sadekelin kisa näytti varmalta.

Normaalit valmistautumiset ennen kisaa ja mieheen sekä pyörään sopivasti lämpöä, että ollaan hereillä heti alusta asti. Ensimmäinen yllätys tuli jo lämmittelykierroksen toisessa mutkassa, kun perä lähti aivan yllättäen reiluun luistoon ja oli lähellä etten kaatunut. Pyörä tuntui käytökseltään aivan erilaiselta kuin aika-ajoissa. Pitoa ei tuntunut olevan edessä eikä takana. Arvelin renkaiden jäähtyneen liikaa portilla odotellessa ja hitaasti ajellessa ennen starttia. Minulla on tapana lämmittää sateisetkin hieman ja se taktiikka on toiminut hyvin, kun olen päässyt ajamaan kunnon vauhtia heti varikolta. Nyt odottelu kostautui ja pitäisi vain ajaa varovaisesti renkaat lämpimäksi kisan alussa.

Startti onnistui lähes täydellisesti ja irtosin hyvin viivalta. Ensimmäiseen mutkaan pääsin taittamaan helposti letkan kärjessä. Renkaiden pito-ongelmat takaraivossa yritin vaan ajaa keulilla rauhallisesti tunnustellen mihin suuntaan pito alkaisi kehittymään. Korpi tuli odotetusti nopeasti ohi ennen kuin ensimmäinen kierros tuli täyteen. Korpi ei kuitenkaan päässyt kovin paljoa karkuun ja ajoin jonkin aikaa kakkosena. Yritin kiristää vauhtia hiljalleen, mutta pyörä tuntui edelleen ihan erilaiselta kuin aika-ajoissa. Eturengas ei luistanut, mutta aliohjasi kokoajan ja en millään pystynyt ajamaan haluamiani linjoja. Takarengas taas luisteli jatkuvasti avauksissa. Riihiniemi, Kärkkäinen ja Nyström menivät puhtaasti ohi enkä pystynyt vastaamaan heidän vauhtiin ollenkaan. Viides sija piti olla kuitenkin ajettavissa jos mitään uusia murheita ei olisi tiedossa. Pari kierrosta ennen maalia sitten tulikin ylimääräistä ohjelmaa radan ensimmäisessä mutkassa. Avauksessa takarengas reiluun luistoon ja pieni high-sider heitti kuskin jalat ilmaan. Tipuin kuitenkin pyörän päälle ja selvisin pystyssä, mutta vauhtia en enää saanut pitkälle suoralle tarpeeksi. Nurmi ja Raimi menivät suoralla ohi ja sen verran karkuun, etten saanut heitä enää kiinni lopuilla kierroksilla. Maalissa 7. sija tuntui pettymykseltä, mutta onneksi selvisin kisasta pystyssä vaikka helppoa ei ollut sekään. Kisan jälkeen tarkistin rengaspaineet ja olivat 0,3 liian matalat siihen nähden mitä olisin halunnut niiden olevan. Taas tuli kuitenkin hyvää oppia tulevien sadekelin kisojen varalle ja lisää tietoa miten valmistautua kisaan oikein.

Lopputulokset SBB:

1. Vesa Korpi

2. Mikko Riihiniemi

3. Antti Kärkkäinen

4. Niclas Nyström

5. Sami Nurmi

6. Markus Raimi

7. Petri Kaisanlahti

HelRC ajoleiri Botniaring

13-15.5. Kolme päivää radankiertoa kylmissä ja osittain kosteissa olosuhteissa. Ensimmäinen ajosetti meni taas Botnian pomppuihin ja uuteen kolmosmutkassa olevaan hyppyriin totutellessa. Routa oli nostanut kolmosmutkan avaukseen radan leveydeltä menevän töyssyn, josta välillä hyppäsi pyörän molemmat renkaat ilmaan. Pomput tuntuivat muutenkin valtavilta varsinkin, kun viikkoa aiemmin olin ajamassa Kemoran sileällä radalla. Kummasti töyssyt taas tasottuivat toisesta ajokerrasta alkaen ja kohta niihin ei edes kiinnittänyt huomiota. Perse ylös penkistä ja enemmän hanaa vaan.

Jonkinlaista kehitystä oli tapahtunut vuoden takaiseen Botnian reissuun nähden, kun jo perjantaina vauhti oli sekunnin verran parempaa kuin oma edellinen ennätys. SBB:ssä tosin tuolla vauhdilla ei vielä kovin korkealle nousta tuloksissa, mutta suunta selkeästi oikea. Jalat pysyi tukevasti maan pinnalla, kun SBB:n kärkiukkoihin kuuluva Vesa Korpi paineli parhaimmillaan radalla reilut 3s nopeampia kierrosaikoja.

Lauantaina oli vuorossa kerhon sisäinen 7:n kierroksen kilpailu. Toiset panostivat siihen enemmän ja toiset vähemmän. Muutamilla näytti olevan uudet kumitkin alla. Itsellä oli kisassa alla todellinen sliksi takarenkaana, kun ei edes kulutusmerkkejä enää näkynyt. Otin koko homman ihan vaan lähtöharjoituksen kannalta ja totutteluna ajamaan tiiviissä ryhmässä. Lähdössä ja ekan kierroksen aikana ohitin pari-kolme pyörää. Kisan kuluessa kaksi taisi mennä minusta uudelleen ohi ja lopputulos oli ilmeisesti 11. Sen verran kisafiilis toi lisävauhtia, että ajoin viikonlopun nopeimman aikani kisassa vaikka renkaat olivat siinä vaiheessa huonoimmillaan.

Sunnuntaiaamuun sai herätä pienessä tihkusateessa ja kun lämpötila oli n. 5 astetta, niin ajohalut eivät olleet kovin korkealla. Siinä vaiheessa toivoin reilumpaa sadetta, että saisi kunnon märänkelin treenin alle uudella pyörällä. Sade ei juuri lisääntynyt, mutta radanpinta oli riittävän märkä, joten sateiset alle ja menoksi. Rata alkoi kuitenkin nopeasti kuivumaan kahden ensimmäisen lyhyen ajosetin jälkeen. En halunnut tuhota sateisia liian kuivalla radalla, joten lopulta ehdin ajaa vain n. 15 kierrosta märällä radalla. Sain hieman testattua pyörän sadekelin säätöjä, joten seuraavalla kerralla sateen sattuessa ei tarvi ihan nollasta aloittaa.

SML ajoleiri Kemora

7-8.5 oli vuorossa SML:n ja SRRA:n yhdessä järjestämä ajoleiri. Luvassa oli kaksi päivää ajamista ja lyhyitä luentoja aiheina mm. tekniikka, ajolinjat, kisoihin valmistautuminen. Luentoja piti nykyiset ja entiset kotimaiset RR-starat. Itsellä pääpaino oli ajamisessa varsinkin kun kauden ajomäärä oli vasta reilut 30 km.

Olen aina pitänyt Kemoran radasta ja ajo sujui kohtuullisesti heti alusta asti. Pyörä tuli tutummaksi koko ajan ja jonkinlainen luotto ajamiseen alkoi löytymään. Kierrosajat eivät olleet vielä tässä vaiheessa kovin kummoisia edes omaan tasoon nähden, mutta ajokertojen lisääntyessä alkoi kellokin tykkäämään. Sunnuntaina oli edistystä tapahtunut sen verran, että treenivauhti oli enää sekunnin viime kesäistä hitaampaa. Tarkoitus olikin lähinnä poistaa talven ruosteita, joten vauhtiin olin tyytyväinen ja tästä on hyvä lähteä kiristämään kesänmittaan.

Ensimetrit uudella pyörällä

...siis ensimetrit minulle. Onhan tuolla pyörällä jo pari kuskia ehtinyt rataa kiertämään aiemmin.

1.5 Vapunpäivä Alastaro

Kesäharrastus meinasi saada pahan kolauksen jo ennen kuin edes radalle ehti, kun puoli tuntia ennen moottoripyörien vapaan ajovuoron alkua taivaalta alkoi tulla lumihiutaleita. Keli oli viileä, mutta onneksi jäi vähälumiseksi. Talven ja seitsemän kuukauden ajotauon jäljiltä intoa piukeana ajamaan heti kun rata avattiin pyörille. Heti alkuun sama shokkireaktio kuin joka kevät kun pyörän päällä hyppää ensimmäistä kertaa. Pitkän tauon jälkeen tuntui kuin ei olisi ikinä ennen moottoripyörällä ajanut. Ajo oli hidasta köröttelyä ja pyöräkin tuntui valtavan tehokkaalta ja meni eturengas ilmassa puolet suorista vaikka kaasua ei edes uskaltanut avata kunnolla. 5-6 kierrosta ajoa ja ranteet oli turhasta jännityksestä puuduksissa. Varikolla ihmettelin kun oikean jalan kengän kärki oli öljyssä. Pikainen tarkistus ja kyllä, öljyä oli vuotanut jostain ulos. Sen verran oli sotkenut moottorinkylkeä ja alaosaa, ettei heti löytynyt ilmeistä syytä. Pulttien momenttien tarkastus ja pieni ajolenkki varikon ympäri, jotta näki oliko mitään vaikutusta. Vuotoa oli edelleen ja näytti tulevan kannen välistä. Ajot olikin sitten siinä eli kamat kasaan ja takaisin kotia kohti.

Lopulta öljyvuodon syyksi paljastuikin onneksi vain vuotanut venttiilikopantiiviste. Ilmeisesti oli jotain roskaa mennyt tiivisteen väliin kun talvella oli pois paikoiltaan. Varalta uusi tiiviste paikoilleen ja homma oli sitä myöten kunnossa. Olisi pitänyt opiskella tarkemmin Kawan sielunelämään etukäteen, jotta olisin huomannut, että tulpanreiästä tulee nesteenpoistoreikä juuri kannen alareunaan, joka sai näyttämään että vuoto tulisi kannen välistä. Onneksi selvisi paljon pienemmällä huollolla tällä kertaa, kun alkuun vaikutti. Pyörän myyjä hoiti huollon "takuuna" kuntoon hienosti.