Kauden 2011 lopputulokset

Pitkä kausi takana ja siihen mahtui omalta kohdalta ylä- ja alamäkiä, mutta kokonaisuutena reilusti positiivisen puolella niin tulosten kun oman kehityksen kannalta. Kisoissa tuli pari kirpaisevaa tappiota, mutta onneksi balsamia haavoille tuli podiumsijoituksilla Alastarossa ja Räyskälässä. Koko kauden tasaiset sijoitukset välillä 2-7 riitti kauden loputtua viidenteen sijaan Cupissa. 5. sija tarkoittaa sitä, että ensi kaudelle minut nostetaan SM-sarjaan. Mielenkiintoista nähdä miten harrastaminen SM-sarjassa jatkuu...

Superbike B 2011 lopputulos:

1. Vesa Korpi              99p

2. Sami Nurmi             91p

3. Mikko Riihiniemi       87p

4. Miitri Suhonen         82p

5. Petri Kaisanlahti    76p

6. Niklas Nyström        70p

7. Johan Westergård   63p

8. Antti Kärkkäinen      61p

9. Olli Immonen           51p

10. Jani Front              38p

Kisaraportti Motopark 27.8

Harvinainen viikko Suomen kokoisessa maassa, kun pääsin viikon sisällä korkkaamaan kaksi minulle täysin uutta rataa, viikko sitten Räyskälä ja nyt Motopark. Olipahan taas alkuun vaikeaa päästä sinuiksi uuden radan kanssa. Rataprofiili poikkeaa täysin muista Suomen radoista korkeuserojen ja nopeiden ajattavien mutkia takia. Taas tuli käytyä nopea ja intensiivinen oppimisprosessi läpi, mutta en ollut kovin luottavainen että se riittäisi kovin korkealle kisassa. Varsinkin tämä rata tuntui olevan sellainen, ettei aikojen parantamiseen ole oikotietä. Vaatii paljon treeniä, että kaikki niksit löytyy ja että kellokin alkaisi tykkäämään ajosta.

Aika-ajot lauantai

Treeneissä ei vielä kovin hyviä kierrosaikoja syntynyt, mutta koko ajan oli tuntuma, että reilusti kovempaa voisi mennä jos vain saisi kaikki sektorit kohdalleen samalla kierroksella. Ensimmäiseen aika-ajoon hyvillä mielin ajamaan omaa ennätystä uusille sekuntiluvuille. Hirveä ruuhka koko aika-ajon ja vaikka hain pari kertaa varikon kautta vapaata rakoa, niin sellaista ei vaan löytynyt millään. Nopeuserot olivat aika isoja radalla, mutta ohittaminen oli minulle vaikeaa tai ainakin siinä meni sen kierroksen hyvä aika ohi. Ensimmäisestä aika-ajosta tuloksena 7. sija, joka tuli osittain hitaampian perässä ajellen. Aika oli pettymys ja olinkin varma, että sijoitus huononee toisessa aika-ajossa jos ei parannusta löydy.

Toiseen aika-ajoon intoa täynnä pienten päiväunien jälkeen. Taas oli radalla ruuhkaa ja jokaisen nopean kierroksen aikana eteeni sattui hitaampia kuskeja takalenkillä tai hevosenkengän mutkissa. Aikaa paloi aina 1-2s ylimääräistä ja lopulta ajoin vain saman ajan kuin ensimmäisessä sessiossakin. Sijoitus tippui lopulta lähtöruutuun 11.

Lähtöjärjestys SBB:

1. Antti Kärkkäinen

2. Osmo Räisänen

3. Sami Nurmi

4. Harri Hotti

11. Petri Kaisanlahti

Kisa lauantai

Lähtöpaikka takasi sen, ettei tulisi tylsää kilpailua, vaan sijoituksista joutuisi taistelemaan ruutulipulle saakka. Olihan se mielenkiintoista katsella lähtöruudukossa edessä olevaa kymmentä pyörää ja miettiä miten niistä mennään ohi ensimmäisissä mutkissa.Sain kohtuullisen lähdön ja pääsin ensimmäiseen mutkaa noin sijalla 5-6. Toisessa mutkassa olin törmätä Korven perään, joka taittoi suoraan eteen ulkopuolelta. Jouduin väistämään ja samalla vauhti tippui sen verran, että Immonen pääsi kuittaamaan edelle 3. mutkaan. Seuraavien parin kierroksen aikana ohitin ensin Immosen ja sitten Korven samassa paikkassa eli pitkän suoran jarrutuksessa. Valitettavasti siinä vaiheessa kärkinelikko oli ehtinyt jo 5-6 sekuntia karkuun eli nyt taisteltiin enää sijoista 5-7. Noin kisan puolivälissä tein pienen virheen avauksessa lähdettäessä pitkälle suoralle ja se kostautui heti suoran jarrutuksessa, kun Immonen pääsi ohittamaan. Loppukisan ajoin Immosen perässä ja vaikka tunsin olevani nopeampi oikeastaan kaikkialla muualla paitsi pitkällä suoralla ja lähtösuoran kiihdytyksessä, niin ohi en vaan päässyt. Kävin useaan kertaan rinnalla, mutta ohitus olisi pitänyt tehdä aika suurella riskillä ahtaaseen rakoon. Halusin päästä maaliin enkä kilkata kaveria pihalle, ja vaikka helpolla en päästänyt Immosta, niin sijoitukseksi jäi lopulta 6. Sijoitus oli ihan tyydyttävä lähtöpaikkaan nähden ja taas oli hyvät väännöt kilpakumppaneiden kanssa, joten kokonaisuutena kauden viimeinen kisa oli hyvä.

Lopputulokset SBB:

1.  Antti Kärkkäinen

2. Osmo Räisänen

3. Sami Nurmi

4. Miitri Suhonen

5. Olli Immonen

6. Petri Kaisanlahti

Kisaraportti Räyskälä 20.8

Räyskälä oli ratana minulle uusi tuttavuus, joten ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia miten ajo siellä kulkisi. Ennakkoon kaikki vaan pelotteli radan huonosta kunnosta ja kapeudesta. Kyllä ensimmäinen harjoitus radalla olikin pienoinen shokki. Miten ihmeessä "jalkakäytävillä" voidaan ajaa kilpaa? Miksi radassa on isoja reikiä siellä täällä? Ja miksi ihmeessä radan läpi kasvaa heinää? Perjantaina oli vain kolme 20 minuutin treenisettiä, mutta siinä ajassa ehti radan töyssyt "tasottua" ja reiät oppi kiertämään. Viimeisen harjoitussetin jälkeen rata alkoi tuntumaan mielenkiintoiselta haasteelta ja ajamisesta alkoi jopa nauttimaan. Vähäisen treenin takia kisasta tulisi varmasti mielenkiintoinen.

Aika-ajot lauantai

Ensimmäiseen aika-ajoon reilusti bensaa tankkiin, että voisi ajaa koko 20 minuutin aika-ajon ikään kuin ylimääräisenä treeninä. Menin ajoissa portille odottamaan, että pääsin ensimmäisenä radalla ja ajamaan omaa ajoa muutaman kierroksen ennen pahinta ruuhkaa. Ehdin ajaa 5 kierrosta puhtaalla radalla, kunnes sain edellä menevän letkan kiinni ja päätin tulla ratavarikolle odottamaan uutta ajorakoa ja mahdollisuutta päästä nopeampien perään vetoavun toivossa. Tyhjää tilaa ei radalta tuntunut löytyvän, joten lähdin vain ajamaan treeniajoa loppu ajaksi. Oli pienoinen ja miellyttävä yllätys, että olin kuudes ekan aika-ajon jälkeen.

Toiseen aika-ajoon lähdin taas treenimielessä reilusti bensaa tankissa. Menin radalle toisena heti ensimmäisen aika-ajon nopeimman ajan ajaneen Olli Immosen perään. Tarkoitus oli hyödyntää vetoapua ja löytää uusia ideoita omaan ajoon. Immosella tuntui olevan hieman liikaa yritystä kun ensimmäisellä kierroksella hän ajoi käytännössä joka kurvin hieman pitkäksi. Toisella kierroksella hänellä menikin jo hieman reilummin pitkäksi kiitotielle ja päätin mennä ohi ja keskittyä omaan ajoon. Itsekin etsin mahdollisimman myöhäisiä jarrupaikkoja ja kerran piti käydä nurmikolla kääntymässä. Ajo tuntui hyvältä ja sain ajettua pari nopean tuntuista kierrosta. Kun ajo alkoi tuntumaan liian hyvältä tulin pois radalta ettei innostu liikaa yrittämään. Lopulta ajoin vain 6 kierrosta ja päätin että se riittää tällä kertaa. Parhaaksi ajaksi sain 1.28.471 ja kun muutkin hieman paransivat vauhtiaan, niin lähtöpaikaksi tuli 8. Räyskälässä on lähtöruudukossa poikkeuksellisesti vain 3 kuskia rinnakkain, joten kolmannesta rivistä keskeltä lähtisin kisaan. 9:n parasta olivat ajoissa 1.5 sekunnin sisällä, joten varmasti tiukka kisa tiedossa.

Lähtöjärjestys SBB:

1. Miitri Suhonen

2. Olli Immonen

3. Sami Nurmi

4. Antti Kärkkäinen

5. Toni Torpakko

6. Vesa Korpi

7. Fredrik Enlund

8. Petri Kaisanlahti

Kisa lauantai

Koko kauden huonoin lähtöpaikka asetti omat haasteensa lähdön suhteen. Tiesin, että jos lähtö onnistuu normaaliin malliin, niin muutama paikka olisi helposti otettavissa ennen ekaa mutkaa.

Punavalo oli kohtuullisen lyhyt ja irtosin hyvin viivalta, eikä pyörä keulinut normaalia lyhyemmistä välityksistä huolimatta. Edeltä lähteneen rivin ohitin heti alkukiihdytyksessä. En halunnut ajautua ekan mutkan sumppuun ja valitsin ajolinjan ihan ulkoreunasta. Yllätyin miten aikaisin kaikki taittoivat ekaan mutkaan sisään ja yht'äkkiä minulla olikin aivan vapaa linja ulkoreunassa. Sisälinjalla kaikkien vauhti hiljeni ruuhkan takia ja pääsin kuin huomaamatta ohittamaan ulkokautta melkein koko porukan. Ainostaan paalupaikan Miitri Suhonen ehti edelleni.

Suhosella oli hyvä syöttö päällä heti kisan alusta asti ja jäin tasaisesti hieman joka kierroksella. Ajoin pari kierrosta kakkosena, kunnes Korpi tuli jarrussa ohi. Seurailin Korpea pari kierrosta ja hain koko ajan sopivaa ohituspaikkaa. Tunsin olevan selvästi Korpea nopeampi monissa paikossa rataa ja ohi piti päästä nopeasti, ettei Suhonen karkaisi liian kauas. Pari kertaa kävin jarrussa Korven rinnalla, mutta vanha ratakettu sulki linjan edestä. Hyvä taistelu kakkospaikasta päättyi valitettavasti Korven kaatumiseen maalin jälkeisessä oikeassa mutkassa. Uusi taistelupari odotti kuitenkin jo takana. Kierroksella 9 tai 10 tein pienen ajovirheen paluusuoran avauksessa ja pyörä keuli niin paljon, että jouduin hieman löysäämään kaasua. Paluusuoran jarrussa Kärkkäinen tulikin sitten helpohkosti ohi. Kärkkäisen perässä pystyin ajamaan kohtuullisen rennosti, mutta ohituspaikkaa ei vain tuntunut löytyvän. Omista pienistä ajovirheistä johtuen meidän välillä oli eroa välillä melkein sekunnin verran. Kahdella viimeisellä kierroksella päätin kiristää vauhtia niin paljon kuin pystyin ja pääsinkin hyvälle iskuetäisyydelle. Päätin jättää ohituksen lähtösuoran jarruun, kun siinä olin ollut hieman Kärkkäistä parempi koko ajan. Viimeisellä kierroksella suunnitellussa paikassa jarrutin Kärkkäisestä ohi radan toiseksi viimeiseen mutkaan. Yritin sulkea sisälinjaa viimeiseen mutkaan, mutta Kärkkäinen ajoi väkisin sisäpuolelle ja samalla törmäsi minuun. Oma pyörä nousi törmäyksestä pystyyn ja meinasin kaatua viimeiseen mutkaan kun jouduin väkisin kääntämään pyörän, etten mennyt nurmikolle. Maalin tulin kolmantena ja olo oli melkein kuin voittajalla hienojen vääntöjen jälkeen. Sai ajaa kunnolla mies miestä vastaan kisaa ihan alusta asti ja viimeisten mutkien kamppailu huipensi koko homman, vaikka se lopulta kääntyikin minun tappioksi. Elämäni paras kisa!

Lopputulokset SBB:

1. Miitri Suhonen

2. Antti Kärkkäinen

3. Petri Kaisanlahti

Kisaraportti Alastaro 23.7

Ennen Alastaron kisaa pidin pari viikkoa lomaa koko RR-touhusta, että sai alkukauden kisaväsymyksen karistettua hartijoilta. Homma toimikin hyvin ja mies oli ajointoa täynnä jo perjantain treeneissä. Treeneissä en vielä hätyytellyt omaa ennätysvauhtia, mutta ajoinkin kuluneilla renkailla. Tiesin aika-ajo- ja kisavauhdin paranevan reilun sekunnin verran kun vaihdan uutta kumia alle, joten ei huolta sen suhteen. Ylimääräistä latausta toi myös se, että nyt olisi viimeinen hetki ajaa voitosta tosissaan tällä kaudella, sillä en ole koskaan ajanut Räyskälässä tai Motoparkissa. Alastarosta on muutenkin tullut ikään kuin kotikisa, kun matkaa radalle on "vain" 100 km.

Aika-ajot lauantai

Sateenuhka painoi päällä koko aamun joten lähdin ratavarikolle hyvissä ajoin, jotta olisin ensimmäisten joukossa radalla. Hyvä aika piti saada heti ensimmäisten kierrosten aikana, kun rata oli vielä kuiva. Lähdin radalle Rantasen perään kun tiesin treenien perusteella hänen ajavan hieman minua nopeampaa. Peräkanaa ajettiinkin pari kierrosta kunnes tuli ensimmäiset ohitettavat ja siinä vaiheessa jäin hieman hyvästä vetoavusta. Omin avuin sain ajettua nopeimmaksi ajaksi 1.22.234, joka riittikin toiseen sijaan. Kun aika-ajoa oli ajettu noin 10-12 minuuttia, niin sadekuuro tuli päälle ja sen myötä ei tarvinut enää odottaa kenenkään parantavan aikoja. Toinen sija tuli ensimmäisen aika-ajon jälkeen ja erot taaksepäin olivat yllättävän suuret, joten lupaili hyvää kisaa ajatellen. Toiseen aika-ajoon en lähtenyt ajamaan ollenkaan, kun rata oli vielä osittain märkä ja ajat tuskin paranisivat. Suuria muutoksia ei tullut toisen aika-ajon jälkeenkään ja lähtöpaikaksi jäi toinen ruutu.

Lähtöjärjestys SBB:

1. Veli-Matti Rantanen

2. Petri Kaisanlahti

3. Sami Nurmi

4. Jani Front

Kisa lauantai

45 minuuttia ennen kisastarttia tuli muutamia vesipisaroita, mutta rata ei vielä kastunut. 30 minuuttia ennen starttia sitten taivas repesi kunnolla ja alkoi älytön kiire vaihtaa sadekelin renkaat alle ja ruuvata pyörän säädöt kohdalleen. Sain onneksi rekrytoitua pari apulaista rengasrumbaan varikolta ja ehdin kuin ehdinkin kauhealla hässäkällä ajamaan vielä pari lämmittelykierrosta. Jos olisin myöhästynyt yhden minuutin enemmän, niin olisi jäänyt tutustumiskierrokset ajamatta kokonaan. Sade yltyi kuitenkin todella paljon juuri kun oltiin järjestäydytty lähtöruudukkoon ja tuomaristo päätti siirtää kisastarttia hieman eteenpäin. Takaisin varikolle odottamaan uutta lähtöaikaa ja tekemään viimeiset sadekelin säädöt pyörään, joita ei ehtinyt ensimmäisellä yrityksellä tekemään.

Vettä satoi edelleen reilusti kun lähdettiin uusintalähtöön. Sade ei oikeastaan edes haitannut minua, kun kisalataus oli niin korkealla. Lähtö onnistui ihan nappiin ja pääsin heti kärkeen ensi metreistä alkaen. Oma kisataktiikka oli ajaa kaksi ensimmäistä kierrosta todella varovaisesti ja sen jälkeen alkaa kiristämään vauhtia kelin rajoissa. Taktiikka toimi täydellisesti siihen asti kunnes toisella kierroksella lähdin kiihdyttämään viimeisestä mutkasta pääsuoralle. Kun vaihdoin kakkoselta kolmoselle kuuluu laatikosta ikävä rusahdus, mutta siinä vaiheessa ei vielä ollut ongelmaa. Pääsuoran päässä sitten tulikin heti ongelmia oikein reilusti, kun en saanut vaihdettua vaihteita pienemmälle. Vaihteensiirtäjä oli ilmeisesti saanut kipeää ja aina kun nostin pienempää vaihdetta sisään, niin vaihdekiksi jäi yläasentoon jumiin. Tästä eteenpäin koko kisa olikin pelkkää kruisailua ja välillä menikin puoli kierrosta pelkällä nelosvaihteella. Porukkaa alkoi lappaa ohi vasemmalta ja oikealta, kun kamppailin vaihteiden kanssa. Yllättävän hankalaa jarruttaa mutkaan kun ei ollut moottorijarrua ollenkaan ja mutkasta ulos kiihdyttämisestä ei voinut edes puhua liian isoilla vaihteilla. Kisan ensimmäinen kierros (lähtö mukaan lukien) oli minulla vain reilun sekunnin hitaampi kuin mitä rikkinäisellä pyörällä pystyin parhaimmillaan ajamaan. Tiedän että olisi pystynyt hyvin helposti ajamaan 3-4 sekuntia nopeampia kierroksia toimivalla pyörällä ja silloin lopputulos olisikin ollut jotain ihan muuta. Turhaa jossittelua kuitenkin. Tällä kertaa motorsportti taas osoitti miten pienestä onnistuminen ja epäonnistuminen on kiinni. Ensi kertaan uudella sisulla...

Lopputulokset SBB:

1. Vesa Korpi

2. Jani Front

3. Niclas Nyström

4. Johan Westergård

5. Harri Loponen

6. Petri Kaisanlahti

Kisaraportti Kemora 2-3.7

Saavuin Kemoran radalle vasta perjantaina puolen päivän aikaan ja tarkoitus oli ajaa vain iltapäivän kaksi harjoitusta jos keli säilyisi kuivana. Aikaisemmin olin tällä kaudella ajanut Kemorassa vain toukokuun alkupuolelle, mutta yleensä olen löytänyt täällä hyvän ajorytmin melko nopeasti, joten en ollut huolissaan vauhdin löytymisestä. Ajoin treenit vanhoilla renkailla ja pääsin jälkimmäisellä setillä jo oman ennätyksen alle. Vauhti lupaili hyvää kisaa jos vain ajettaisiin kuivalla, kun sateenuhka tuntui olevan kokoajan päällä. Perjantai-iltana saatiinkin oikea monsuunia ja sen verran häiritsi jopa varikkoteltassa, että rengastyöt ja muu pyörän viimeistely piti jättää lauantaiaamuun.

Aika-ajot lauantai

Aamupäivisin olen aina ollut vauhdillisesti parhaimmillaan ja sama kaava toistui ensimmäisessä aika-ajossa. Ilman nopeampien vetoapua sain ajettua uudeksi omaksi ennätykseksi 1.10.969. Ajo oli kaukana rennosta, mutta väkisin runttaamallakin tuli kelvollinen aika joka riitti tässä vaiheessa kolmanteen ruutuun.

Toiseen aika-ajoon vaihdoin uuden takarenkaan kovemmalla seoksella ihan vaan kokeillakseni millainen sen tuntuma olisi kisan rengasvalintaa ajatellen. Iltapäivällä lämpötila nousi sellaisiin hellelukemiin, että aikojen parannusta tuskin olisi tiedossa. Ajoinkin vaan 5 kierrosta rengasta testaten ja tulin varikolle katsomaan miten lujaa muut ajoivat. Kärjenosalta ei ajat juurikaan muuttunut ja vain Riihiniemi pystyi parantamaan aikaansa, mutta sekään ei muuttanut lähtöjärjestystä.

Lähtöjärjestys SBB:

1. Vesa Korpi

2. Mikko Riihiniemi

3. Petri Kaisanlahti

4. Veli-Matti Rantanen

Kisa sunnuntai

Kisajärjestäjillä oli ilmeisesti kello hieman etuajassa, koska puolet kuskeista myöhästyi sisäänmenokierrokselta. Eipä tarvinnut yksin odotella varikonportilla, että toiset pääset lähtemään lämmittelykierrokselle. Muuta haittaa yhden kierroksen väliin jäämisestä ei ollut kuin se, että en päässyt tekemään starttiharjoitusta ollenkaan. Starttiharjoituksen puute kostautuikin lähtövaloissa. Yleensä lähdöt ovat onnistuneet hyvin, mutta nyt onnistuin keulimaan ykkösellä pyörän pystyyn ja sama kuvio toistui kakkosellakin. Kuin ihmeenkaupalla menetin vain yhden sijan lähdössä vaikka kauniisti sanottuna se meni täysin metsään. Riihiniemi pääsi kärkeen ja näyttikin saavan hieman eroa. Riihiniemen hyvä alku kuitenkin loppui jo toisella kierrokselle nelosmutkaan tultaessa, kun perä näytti luistavan alta ja mies meni nurin. Oma ajo kulki kohtuullisesti ja ajelin Rantasen perässä kytäten ohituspaikkaa. Jonkun verran ollaan treenailtu Rantasen kanssa ja jaetaan varikkoteltta kisoissa. Kumpikin tiesi toisen vahvuudet ja heikkoudet, joten helpolla ei ohitus onnistuisi. Neljänneltä kierrokselta alkaen, jotain omituista tapahtui omassa ajossa tai pyörässä, mutta varsinkin pitkillä suorilla kaikki muut menivät selkeästi nopeampaa. Mitään syytä en keksinyt kisan aikana (tai sen jälkeenkään), mutta kierrosajat vaan huononivat 0.5-1s alun vauhdista. Nurmi ja Westergård menivät heittämällä ohi pääsuoralla ja en pystynyt hitaammilla osuuksilla tarpeeksi kuromaan eroa umpeen. 9:llä kierroksella sattui kilpalumppanin harmittava kaatuminen ja kisa keskeytettiin punalipulla. Koska kierroksia oli ajettu tarpeeksi uusintastarttia ei enää tullut ja lopputulokseksi jäi omalta osalta viides sija. Sijoitusta ajatellen kisan keskeytys auttoi minua, sillä Enlund ahdisti perässä kokoajan. Oma ajo ei ollut kisassa parhaalla mahdollisella tasolla, joten viides sija oli hyvä suoritukseen nähden.

Kisan jälkeen tarkistin Chronosta huippunopeudet ja pääsuoralla vauhti oli noin 20 km/h hitaampaa kuin normaalisti sekä paluusuoralla puuttui 10 km/h. Seuraavaan kisaan pitää saada kuskin ajovire hiottua huippuunsa, että pääsisi haastamaan kärkikuskit todenteolla.

Lopputulokset SBB:

1. Vesa Korpi

2. Veli-Matti Rantanen

3. Sami Nurmi

4. Johan Westergård

5. Petri Kaisanlahti

Kisaraportti Alastaro 11-12.6

Scandinavian open viikonloppuna oli Alastarossa kunnon hellettä ja lämpötila kipusi yli 30 asteen joka päivä. Kaikissa luokissa oli tuplalähdöt, joten tiedossa oli todella hikinen viikonloppu sekä paljon luppoaikaa ja odottelua auringon paahteessa. Ei niin perinteinen Suomalainen kisaviikonloppu säiden puolesta, mutta mukavaa vaihtelua, varsinkin kun pari viikkoa sitten hytistiin Botnialla sateessa ja kylmässä. Viimeistelytreenit kisaa varten sujuivat nousujohteisesti ja ajelin kuluneilla renkailla lähes omaa ennätysvauhtia.

Aika-ajo 1 lauantai

Ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen alla oli uudet renkaat ja tavoitteena lähteä ajamaan oma rataennätys uusiksi. Minulle normaaliin tapaan ajoin heti aika-ajon alkuun 4-5 kierrosta. Sen jälkeen tulin ratavarikolle katsomaan sen hetken tulokset ja odottamaan sopivaa rakoa ruuhkasta ajan parantamiseksi. Olin ajanut jo oman ennätyksen alle ja olin sijalla 3 tai 4 siinä vaiheessa. Päätin kuitenkin vielä lähteä radalle ja puristaa vielä aikaa paremmaksi, ettei kukaan pääsisi yllättämään takaa ohi. Löysinkin sopivan raon ja sain ajetuksi pari omaa kierrosta ja viimeisellä nopealla sain parannettua aikaa muutaman kymmenyksen. Oma ennätys oli aika-ajon jälkeen 1.22.749. Neljäs lähtöruutu oli todella iloinen yllätys ja sitten vaan muutama tunti auringonottoa ja kisaan valmistautumista.

Lähtöjärjestys SBB:

1. Vesa Korpi

2. Mikko Riihiniemi

3. Antti Kärkkäinen

4. Petri Kaisanlahti

Kisa 1 lauantai

Punavalot syttyy ja sammuu melko nopeasti. Sain erinomaisen startin ja ehdin ensimmäisenä ekaan mutkaan ja yritän ajaa mahdollisimman "leveästi", ettei ulkopuolelta tultaisi ohi paremmalla linjalla ja vauhdilla. Puoli kierrosta ehdin ajaa kärjessä kunnes Korpi ajoi ohi. Korpi kuitenkin kaatui minun edestä radan viimeisessä vasurissa jo ensimmäisellä kierroksella. Tämän jälkeen sain ajaa kisan kärjessä 5-6 kierrosta Riihiniemen seuraten tiiviisti perässä. Tein pienen ajovirheen ja ajauduin liian leveälle ajolinjalle radan viimeisessä mutkassa, jonka seurauksena Riihiniemi pääsi kuittaamaan pääsuoralla ohi melko helposti. Ohi päästyään Riihiniemi oli hieman minua nopeampi, mutta hänen takarengas luisteli sen verran pahasti, ettei kuitenkaan päässyt karkuun. Yritin kyttäillä sopivaa ohituspaikkaa, kunnes 3 kierrosta ennen maalia alkoi lähes pilvettömältä taivaalta tulla isoja sadepisaroita. Ajaessa oli vaikea arvioida sateen määrää ja koska kolmantena ajavaan Nurmeen oli reilusti etumatkaa, niin katsoin parhaaksi pudottaa vauhtia ja ajaa varmasti maaliin toisena. Ensimmäinen SBB podium sijoitus tuli kuitenkin ja olin siihen todella tyytyväinen.

Lopputulokset SBB:

1. Mikko Riihiniemi

2. Petri Kaisanlahti

3. Sami Nurmi

Aika-ajo 2 sunnuntai

Sunnuntain kisaa varten oli oma aika-ajo. Jos saisin ajettua omaa ajoa muutaman kierroksen, niin tiesin vauhdin riittävän eturiviin. Kävin taas alkuun ajamassa 4-5 kierrosta ja tulin ratavarikolle katsomaan tuloksia. Siinä vaiheessa aika oli samaa tasoa eilisen aika-ajon kanssa. Tiesin, että muutkin luultavasti parantavat vauhtiaan, joten radalla oli vielä mentävä. Jäin radan portille odottamaan sopivaa rakoa. Korpi oli sopivasti nopealla kierroksella ja pääsin suoraan hänen peräänsä. Tiesin entuudestaan Korven olevan ainakin sekunnin minua nopeampi, joten nyt oli luvassa hyvää vetoapua. Päätin pysyä Korven perässä vaikka ajaisi kuinka lujaa tahansa. Pysyinkin imussa yllättävän hyvin ja hitailla osuuksilla olin jopa aavistuksen nopeampikin. Pari nopeaa kierrosta ja jännityksellä varikolle tarkistamaan lopulliset tulokset. Ensin kuulin sijoituksen joka oli toinen, mutta sitten vielä suurempi yllätys oli kun näin ajan millä se tuli. Paransin eilistä omaa ennätystä melkein sekunnin ja kirjautin ajaksi 1.21.912. Eroa SBB:n rataennätykseen oli vain 0.4s!!!

Lähtöjärjestys SBB:

1. Vesa Korpi

2. Petri Kaisanlahti

3. Mikko Riihiniemi

4. Antti Kärkkäinen

Kisa 2 sunnuntai

SBB lähtö oli taas päivän viimeisenä ja nesteitä joutui tankkaamaan litra tolkulla koko päivän, että jaksaisi ajaa kisan läpi. Lähtöpaikka oli hyvä ja onnistuneella startilla ei tarvisi edes peitellä linjoja, kun pääsisi taittamaan ulkoreunasta normaalia ajolinjaa ekaan mutkaan. Startti onnistuikin kuten suunnittelin ja pääsin kärkeen heti ensimetreiltä alkaen. Pari kierrosta vedin letkaa, kunnes Riihiniemi tuli taas pääsuoralla ohi. Heti perään Korpi ajoi ohi ennen kolmos mutkaa. Yritin roikkua heidän vauhdissaan, mutta eroa vaan tuli koko ajan hieman lisää. Viidennellä kierroksella tein todella alokasmaisen ajovirheen radan viimeisessä vasurissa. Ennen mutkaa jo mietin, että tulinpa hitaasti mutkaan. Taitoin mutkaan normaalista kohdasta, mutta tavallista hitaammasta vauhdista johtuen pyörä kääntyi liian nopeasti sisämutkaan ja osuin kanttarin päälle (kaikki kanttarit olivat uudelleen maalatut pari viikkoa aiemmin ja uusi maali petollisen liukas). Eturengas lähti alta kuin jäälle olisi ajanut ja sitten liuttiin jo kyljellään nurmikolle. Nostin pyörän nopeasti pystyyn ja tarkistin, ettei mitään isompia vaurioita ollut. Yritin lähteä jatkamaan kisaa, mutta pyörä ei startannut, joten ei auttanut muu kuin työntää pyörä parkkiin rengasvallin taakse. Vi****s oli valtava noin typerän oman virheen takia, mutta se vaan on valitettavasti osa "racingkia".

Lopputulokset SBB:

1. Mikko Riihiniemi

2. Vesa Korpi

3. Johan Westergård

Kisaraportti Botniaring 28 - 29.5

Sääennusteita tuli seurattua tarkasti koko viikko ennen kisaa ja kosteaa keliä oli luvassa. Perjantain treenit päästiin ajamaan kuivalla ja vauhti paranikin mukavasti kisan lähestyessä. Pääsin jo sekunnin päähän tavoittelemastani kuivan kelin kisavauhdista vaikka ajoin lähes loppuunajetuilla renkailla.

Aika-ajot

Lauantaiaamuun herättiin sateessa. Olin ajanut sateella vain 15 kierrosta tänä keväänä, joten mitään käsitystä omasta vauhdista sateella ei ollut. Ensimmäiset aika-ajot meni sateella ajamiseen tutustuessa ja olikin yllätys kun oma nimi oli kolmannella sijalla session päätyttyä. Varovaisesti oli siis muutkin aloittaneet kosteassa kelissä.

Toiseen aika-ajoon oli tarkoitus lähteä kiristämään vauhtia ja kokeilla vähän eri ajotyylejä, että löytyisi Kawalle sopiva tyyli sateelle. Pääsinkin hyvään rytmiin ilman liikaa puristamista ja vauhti paranikin kierros-kierrokselta. Kun ajo alkoi tuntumaan liian hyvältä, niin päätin tulla varikolle, ettei lipsahda nurin liiasta yrityksestä. Vauhti oli parantunut n. 1.5s ensimmäiseen aika-ajoon nähden ja sijoitus säilyi 3. ruudussa.

Lähtöjärjestys SBB:

1. Vesa Korpi

2. Fredrik Enlund

3. Petri Kaisanlahti

4. Sami Nurmi

Kisa

Alunperin kisa oli tarkoitus ajaa lauantaina päivän viimeisenä lähtönä. Kisa päätettiin siirtään sunnuntaille, kun Supersport B lähdössä radalle levisi öljyä, eikä sitä sateella saatu puhdistettua pois. Tuli yksi ylimääräinen yö jännittää millaisessa kelissä päästään kisa ajamaan. Itse toivoin sadetta kun olin päässyt kohtuulliseen vauhtiin jo aika-ajoissa.

Sunnuntaiaamu valkeni kirkkaassa kelissä, mutta sadetta oli luvassa myöhemmin päivällä. Kysymys olikin enää ehtiikö sade alkaa ennen päivän ensimmäisenä ajettavaa Superbike B lähtöä. Tunti ennen kisaa alkoi sataa tihuttaa ja sadekelin kisa näytti varmalta.

Normaalit valmistautumiset ennen kisaa ja mieheen sekä pyörään sopivasti lämpöä, että ollaan hereillä heti alusta asti. Ensimmäinen yllätys tuli jo lämmittelykierroksen toisessa mutkassa, kun perä lähti aivan yllättäen reiluun luistoon ja oli lähellä etten kaatunut. Pyörä tuntui käytökseltään aivan erilaiselta kuin aika-ajoissa. Pitoa ei tuntunut olevan edessä eikä takana. Arvelin renkaiden jäähtyneen liikaa portilla odotellessa ja hitaasti ajellessa ennen starttia. Minulla on tapana lämmittää sateisetkin hieman ja se taktiikka on toiminut hyvin, kun olen päässyt ajamaan kunnon vauhtia heti varikolta. Nyt odottelu kostautui ja pitäisi vain ajaa varovaisesti renkaat lämpimäksi kisan alussa.

Startti onnistui lähes täydellisesti ja irtosin hyvin viivalta. Ensimmäiseen mutkaan pääsin taittamaan helposti letkan kärjessä. Renkaiden pito-ongelmat takaraivossa yritin vaan ajaa keulilla rauhallisesti tunnustellen mihin suuntaan pito alkaisi kehittymään. Korpi tuli odotetusti nopeasti ohi ennen kuin ensimmäinen kierros tuli täyteen. Korpi ei kuitenkaan päässyt kovin paljoa karkuun ja ajoin jonkin aikaa kakkosena. Yritin kiristää vauhtia hiljalleen, mutta pyörä tuntui edelleen ihan erilaiselta kuin aika-ajoissa. Eturengas ei luistanut, mutta aliohjasi kokoajan ja en millään pystynyt ajamaan haluamiani linjoja. Takarengas taas luisteli jatkuvasti avauksissa. Riihiniemi, Kärkkäinen ja Nyström menivät puhtaasti ohi enkä pystynyt vastaamaan heidän vauhtiin ollenkaan. Viides sija piti olla kuitenkin ajettavissa jos mitään uusia murheita ei olisi tiedossa. Pari kierrosta ennen maalia sitten tulikin ylimääräistä ohjelmaa radan ensimmäisessä mutkassa. Avauksessa takarengas reiluun luistoon ja pieni high-sider heitti kuskin jalat ilmaan. Tipuin kuitenkin pyörän päälle ja selvisin pystyssä, mutta vauhtia en enää saanut pitkälle suoralle tarpeeksi. Nurmi ja Raimi menivät suoralla ohi ja sen verran karkuun, etten saanut heitä enää kiinni lopuilla kierroksilla. Maalissa 7. sija tuntui pettymykseltä, mutta onneksi selvisin kisasta pystyssä vaikka helppoa ei ollut sekään. Kisan jälkeen tarkistin rengaspaineet ja olivat 0,3 liian matalat siihen nähden mitä olisin halunnut niiden olevan. Taas tuli kuitenkin hyvää oppia tulevien sadekelin kisojen varalle ja lisää tietoa miten valmistautua kisaan oikein.

Lopputulokset SBB:

1. Vesa Korpi

2. Mikko Riihiniemi

3. Antti Kärkkäinen

4. Niclas Nyström

5. Sami Nurmi

6. Markus Raimi

7. Petri Kaisanlahti

HelRC ajoleiri Botniaring

13-15.5. Kolme päivää radankiertoa kylmissä ja osittain kosteissa olosuhteissa. Ensimmäinen ajosetti meni taas Botnian pomppuihin ja uuteen kolmosmutkassa olevaan hyppyriin totutellessa. Routa oli nostanut kolmosmutkan avaukseen radan leveydeltä menevän töyssyn, josta välillä hyppäsi pyörän molemmat renkaat ilmaan. Pomput tuntuivat muutenkin valtavilta varsinkin, kun viikkoa aiemmin olin ajamassa Kemoran sileällä radalla. Kummasti töyssyt taas tasottuivat toisesta ajokerrasta alkaen ja kohta niihin ei edes kiinnittänyt huomiota. Perse ylös penkistä ja enemmän hanaa vaan.

Jonkinlaista kehitystä oli tapahtunut vuoden takaiseen Botnian reissuun nähden, kun jo perjantaina vauhti oli sekunnin verran parempaa kuin oma edellinen ennätys. SBB:ssä tosin tuolla vauhdilla ei vielä kovin korkealle nousta tuloksissa, mutta suunta selkeästi oikea. Jalat pysyi tukevasti maan pinnalla, kun SBB:n kärkiukkoihin kuuluva Vesa Korpi paineli parhaimmillaan radalla reilut 3s nopeampia kierrosaikoja.

Lauantaina oli vuorossa kerhon sisäinen 7:n kierroksen kilpailu. Toiset panostivat siihen enemmän ja toiset vähemmän. Muutamilla näytti olevan uudet kumitkin alla. Itsellä oli kisassa alla todellinen sliksi takarenkaana, kun ei edes kulutusmerkkejä enää näkynyt. Otin koko homman ihan vaan lähtöharjoituksen kannalta ja totutteluna ajamaan tiiviissä ryhmässä. Lähdössä ja ekan kierroksen aikana ohitin pari-kolme pyörää. Kisan kuluessa kaksi taisi mennä minusta uudelleen ohi ja lopputulos oli ilmeisesti 11. Sen verran kisafiilis toi lisävauhtia, että ajoin viikonlopun nopeimman aikani kisassa vaikka renkaat olivat siinä vaiheessa huonoimmillaan.

Sunnuntaiaamuun sai herätä pienessä tihkusateessa ja kun lämpötila oli n. 5 astetta, niin ajohalut eivät olleet kovin korkealla. Siinä vaiheessa toivoin reilumpaa sadetta, että saisi kunnon märänkelin treenin alle uudella pyörällä. Sade ei juuri lisääntynyt, mutta radanpinta oli riittävän märkä, joten sateiset alle ja menoksi. Rata alkoi kuitenkin nopeasti kuivumaan kahden ensimmäisen lyhyen ajosetin jälkeen. En halunnut tuhota sateisia liian kuivalla radalla, joten lopulta ehdin ajaa vain n. 15 kierrosta märällä radalla. Sain hieman testattua pyörän sadekelin säätöjä, joten seuraavalla kerralla sateen sattuessa ei tarvi ihan nollasta aloittaa.

SML ajoleiri Kemora

7-8.5 oli vuorossa SML:n ja SRRA:n yhdessä järjestämä ajoleiri. Luvassa oli kaksi päivää ajamista ja lyhyitä luentoja aiheina mm. tekniikka, ajolinjat, kisoihin valmistautuminen. Luentoja piti nykyiset ja entiset kotimaiset RR-starat. Itsellä pääpaino oli ajamisessa varsinkin kun kauden ajomäärä oli vasta reilut 30 km.

Olen aina pitänyt Kemoran radasta ja ajo sujui kohtuullisesti heti alusta asti. Pyörä tuli tutummaksi koko ajan ja jonkinlainen luotto ajamiseen alkoi löytymään. Kierrosajat eivät olleet vielä tässä vaiheessa kovin kummoisia edes omaan tasoon nähden, mutta ajokertojen lisääntyessä alkoi kellokin tykkäämään. Sunnuntaina oli edistystä tapahtunut sen verran, että treenivauhti oli enää sekunnin viime kesäistä hitaampaa. Tarkoitus olikin lähinnä poistaa talven ruosteita, joten vauhtiin olin tyytyväinen ja tästä on hyvä lähteä kiristämään kesänmittaan.

Ensimetrit uudella pyörällä

...siis ensimetrit minulle. Onhan tuolla pyörällä jo pari kuskia ehtinyt rataa kiertämään aiemmin.

1.5 Vapunpäivä Alastaro

Kesäharrastus meinasi saada pahan kolauksen jo ennen kuin edes radalle ehti, kun puoli tuntia ennen moottoripyörien vapaan ajovuoron alkua taivaalta alkoi tulla lumihiutaleita. Keli oli viileä, mutta onneksi jäi vähälumiseksi. Talven ja seitsemän kuukauden ajotauon jäljiltä intoa piukeana ajamaan heti kun rata avattiin pyörille. Heti alkuun sama shokkireaktio kuin joka kevät kun pyörän päällä hyppää ensimmäistä kertaa. Pitkän tauon jälkeen tuntui kuin ei olisi ikinä ennen moottoripyörällä ajanut. Ajo oli hidasta köröttelyä ja pyöräkin tuntui valtavan tehokkaalta ja meni eturengas ilmassa puolet suorista vaikka kaasua ei edes uskaltanut avata kunnolla. 5-6 kierrosta ajoa ja ranteet oli turhasta jännityksestä puuduksissa. Varikolla ihmettelin kun oikean jalan kengän kärki oli öljyssä. Pikainen tarkistus ja kyllä, öljyä oli vuotanut jostain ulos. Sen verran oli sotkenut moottorinkylkeä ja alaosaa, ettei heti löytynyt ilmeistä syytä. Pulttien momenttien tarkastus ja pieni ajolenkki varikon ympäri, jotta näki oliko mitään vaikutusta. Vuotoa oli edelleen ja näytti tulevan kannen välistä. Ajot olikin sitten siinä eli kamat kasaan ja takaisin kotia kohti.

Lopulta öljyvuodon syyksi paljastuikin onneksi vain vuotanut venttiilikopantiiviste. Ilmeisesti oli jotain roskaa mennyt tiivisteen väliin kun talvella oli pois paikoiltaan. Varalta uusi tiiviste paikoilleen ja homma oli sitä myöten kunnossa. Olisi pitänyt opiskella tarkemmin Kawan sielunelämään etukäteen, jotta olisin huomannut, että tulpanreiästä tulee nesteenpoistoreikä juuri kannen alareunaan, joka sai näyttämään että vuoto tulisi kannen välistä. Onneksi selvisi paljon pienemmällä huollolla tällä kertaa, kun alkuun vaikutti. Pyörän myyjä hoiti huollon "takuuna" kuntoon hienosti.

Kauteen valmistautumista

Alkaa vihdoin jo näkymään kuivaa asfalttia ja ensimmäiset hurjat avanneet jo ajokautta kadulla kaksipyöräisillä (kurapyörät sitten jätetään pois laskusta). Omaa ratakautta olisi tarkoitus aloitella huhtikuun lopulla kelien salliessa tai viimeistään perinteisesti vapunpäivänä. Omaan talviharjoitteluun ei valitettavasti kuulu muita kaksipyöräisiä kuin polkupyörä ja silläkin ajan vain lyhyitä siirtymiä paikasta toiseen. Kun lajitreenejä ei pääse tekemään talvella, niin kuntoa tulee ylläpidettyä salilla ja kamppailulajien parissa 4-6 kertaa viikossa. Viime kauden kokemusten pohjalta olen muuttanut treeniä hieman enemmän kestävyyspainotteiseksi ja jättänyt massan hankinnan vähemmälle. Kunnon kanssa ei sinänsä ollut ongelmaa missään vaiheessa viime kaudella, mitä nyt alkukaudesta ranteet/kyynärvarret meinasivat puutua.

Täsmätreeninä ranteille ja kyynärvarsille kävin talvilomalla kelkkailemassa Lapissa vanhoilla kotikulmilla. Ajelin vaihtelevasti kelkka- ja enduroreiteillä sekä krossiradalla 4:ssä päivässä vajaat 700 km. Paras päivä lenkki oli 270 km. Pääsen nykysellään kelkkaileen vain pari kertaa vuodessa ja kroppa kyllä muistutti siitä heti ekan ajopäivän jälkeen. Löytyi taas paljon uusia lihaksia (tai vanhoja joita ei ollut käyttänyt vähään aikaan) ja kädet oli heti rakoilla. Maltti ei riitä pelkkään kruisailuun ja maisemien katseluun. Matkavauhtina tulee pidettyä reipasta harrastelijatason endurovauhtia joten kroppa oli ihmeissään vielä pari viikkoa reissun jälkeenkin. Toivottavasti tuon intensiivitreenin jälkeen kädet ei puudu kun ratakausi alkaa.

Pyörän merkki vaihtui viime syksynä ja kalusto sivulta löytyykin lisäinfoa. Uuden pyörän sain täysin huollettuna ja valmiina ajoon, joten sillä sarallakaan ei ole ollut aktiviteettejä. Eipä muuta kuin pikainen pulttien kiristely varmuuden vuoksi ja uudet numerot kylkiin, niin kausi voisi alkaa jo. Mukava aloittaa taas kausi uuteen pyörään tutustumisella ja kun rengasmerkkikin vaihtui, niin sopivasti uutta haastetta pitämään mieli virkeänä ja tavoitteet korkealla...

PET nimen tarina

Lyhyt selvitys tiimin nimestä, kun siitä tulee usein kysymyksiä ja väärinkäsityksiä. Tässä tapauksessa kyseessä ei ole englannin kielen lemmikkiä tarkoittava sana (pet = lemmikki). Nimi ei tule myöskään limpparipulloissa yleisesti käytetystä muovilaadusta (PET = polyetyleenitereftalaatti). Nimi sai alkunsa jo 90-luvun alkupuolella, kun tuli pelattua flippereitä ja muita kolikkopelejä. Siihen aikaan oli yleistä, että peleissä nimi sisälsi vain kolme merkkiä. Jotenkin piti erottua etu- ja sukunimen alkukirjaimia käyttävistä kavereista ja tämä oli parasta mitä 12v poika keksi. Koneet ja pelit kehittyivät ja nimimerkit pitenivät, mutta noista ajoista asti olen aina käyttänyt "pet"- nimeä aina kun pelaan jotain pelejä. Kyllähän kilvanajokin on tavallaan peliä, joten nimi sen mukaan.